Älykäs erikoistuminen

Älykkäällä erikoistumisella tarkoitetaan alueen merkittävien kilpailuetujen ja vahvuuksien tunnistamista ja niiden priorisointia sekä alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittämistä. Älykkään erikoistumisen kehityksessä keskeistä on pyrkiä lisäämään ja kehittämään alueen innovaatiopotentiaalia, verkottuneisuutta, vientipotentiaalia sekä yrittäjyyttä. Satakunnan älykäs erikoistuminen pohjautuu tunnistettuihin erityisosaamista sisältäviin vahvuusalueisiin, kuten elintarvikeketju, biotalous, energiatehokkuus ja uusiutuva energia, meriteollisuus, valmistava teollisuus sekä ICT-alat.

Älykkään erikoistumisen käsitteestä

Älykkään erikoistumisen käsitteen kehitti Knowledge for Growth -tutkijaryhmä Dominique Forayn johdolla vuonna 2009. Tutkijaryhmän ensisijaisena tavoitteena oli löytää keinoja, jolla kuroa kiinni Pohjois-Amerikan ja Euroopan maiden välinen tuottavuuskuilu. Tutkijaryhmä halusi myös selvittää, miksi EU-alueen kilpailukyky oli USA:ta heikompi kasvavista T&K -panostuksista huolimatta. Tätä tehokkuuseroa selitettiin niin sanotulla Silicon Valley -efektillä. Termillä tarkoitettiin sitä, että yhdysvaltalaiset ICT-alan yritykset menestyivät eurooppalaisia paremmin. Lisäksi USA:ssa ICT-alan tuottama lisäarvo lisäsi kasvua myös muilla aloilla jopa enemmän kuin varsinaisella ICT-alalla. Samaan aikaan EU-maissa ilmeni vaikeuksia hyödyntää ICT-alan lisäarvoa ja osaamista muilla aloilla. Vaikka EU-maat menestyivät hyvin kilpailussa USA:n kanssa teknologisen kehityksen saralla, EU-maissa kohdattiin institutionaalisia, sosiaalisia, maantieteellisiä ja hallinnollisia haasteita.

Raportissaan Foray tutkimusryhmineen totesi EU-maiden T&K-investointien kärsivän fragmentaatiosta, heikosta koordinoinnista ja kriittisen massan puuttumisesta. Tutkijat havaitsivat EU-jäsenmaiden alueilla olevan myös taipumusta investoida tiettyihin trendikkäisiin teknologioihin tai osaamisalueisiin, kuten nano- tai bioteknologiaan. Eri alueet kilpailivat näissä keskenään riippumatta siitä, oliko niillä vahvuuksia kyseisillä aloilla vai ei. Tutkijaryhmä päätyikin suosittelemaan rakenteellisia toimenpiteitä, jotka perustuvat alueen omien vahvuuksien tunnistamiseen ja niihin kohdistuviin panostuksiin.

Forayn tutkimusryhmän mukaan älykkäässä erikoistumisessa keskeinen rooli on ruohonjuuritasolta lähtevällä yrittäjämäisellä etsimisellä, jossa alueen toimijat osallistuvat monipuolisesti alueen vahvuuksien ja tulevaisuuden potentiaalisten osaamisalueiden tunnistamiseen. Älykkään erikoistumisen strategioiden tärkeä piirre on siten aluelähtöisyys, eli ne perustuvat paikallisiin vahvuuksiin: paikalliseen osaamiseen ja resursseihin sekä tunnettuihin markkinoihin ja ympäristötekijöihin. Paikallinen tieto ja sosiaalinen pääoma ovat täten älykkään erikoistumisen prosessissa keskeisellä sijalla. Empiiristen havaintojen mukaan alueet kasvavat paremmin ja ovat resilientimpiä (sopeutumiskykyisempiä) erilaisille ulkoisille shokeille, mikäli alueen kasvu ja uusien yritysten syntyminen linkittyvät alueen perinteisesti vahvoihin toimi- ja osaamisaloihin. Prosessissa tunnistettavat vahvuudet ovat yleensä toimintoja, osaamisia tai teknologioita, jotka ylittävät toimialarajat ja näin ollen niillä on potentiaalia luoda kasvua ja innovaatiomahdollisuuksia useilla eri toimialoilla. Alueen menestymisen taustalla on tiettyyn osaamisalueeseen liittyvä laaja-alainen erikoistuminen, related variety.

Foray tutkimusryhmineen puhui niin sanotuista perusteknologioista, joihin korkean teknologian alueet tyypillisesti investoivat, kun taas niitä ympäröivät alueet voivat hyötyä näistä teknologioista keskittymällä edellä mainittujen teknologioiden soveltamiseen. Älykkään erikoistumisen kehityksessä on siis olennaista investoida teknologioiden kehittämiseen, mutta myös niiden laajamittaiseen hyödyntämiseen niillä aloilla ja alueilla, joissa teknologiat eivät ole keskiössä. Mahdollistavia avainteknologioita, key enabling technologies, ovat muun muassa mikro- ja nanoelektroniikka, nanoteknologia, teollinen bioteknologia, edistyneet materiaalit, fotoniikka ja edistyneet valmistustekniikat. Näillä teknologioilla on sovellusmahdollisuuksia monilla teollisuudenaloilla ja niiden uskotaan olevan innovaatioiden perustana myös tulevaisuudessa. Näiden lisäksi älykkään erikoistumisen tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös muita kehityksen trendejä, joilla on potentiaalia lisätä alueen innovatiivisuutta ja tietoperusteisuutta. Tällaisia ovat muun muassa digitalisaatio, teollisuuden uudistuminen sekä kehittyvät arvoketjut.

Innovointi keskiössä

Älykkään erikoistumisen ”älykkyys” syntyy paitsi siitä, että toimijat tuntevat alueen vahvuudet ja päätökset perustuvat näyttöön, evidence-based strategy, myös erityisesti siitä, että tavoitteena on innovatiivisuus, teknologinen kehitys sekä osaamisintensiivisyys. Innovatiivisuuden voidaan nähdä syntyvän kahdesta eri resurssilähteestä, joita ovat toisaalta yritysten itsensä kyky innovoida sekä toisaalta alueellinen innovaatiojärjestelmä ja infrastruktuuri, jotka edistävät yritysten innovaatiotoimintaa ja innovaatioiden hyödyntämistä. Näiden kahden resurssin yhteistyöstä muodostuu alueellisen innovatiivisuuden kolmas elementti. Euroopan unionin älykkään erikoistumisen politiikkojen yhteydessä puhutaan usein ns. kolmoiskierteestä, triple helix -mallista, jossa yliopistoilla ja korkeakouluilla on yritysten ja julkisen sektorin toimijoiden ohella merkittävä rooli alueen innovatiivisuuden edistämisessä. Triple helix -mallin tavoitteena on, että hallinnon, yritysten ja korkeakoulujen roolit tietoyhteiskunnassa ”hybridisoituvat”, eli niiden tehtävät ja roolit kuten myös niiden väliset rajat hälvenevät. Hybridisoitumista tapahtuu erityisesti tiedon soveltamisessa, siirtämisessä ja hyödyntämisessä. Tavoitteena on näiden kolmen toimijan tiivis verkottuminen ja yhteistyö uuden tiedon luomiseksi ja hyödyntämiseksi sekä edelleen innovaatioiden edistämiseksi. Korkeakoulujen asema on triple helix -mallissa hyvin keskeinen, erityisesti uuden tiedon luomisessa sekä uusien yhteyksien synnyttämisessä eri toimijoiden välille. Olennaista on myös se, siirtyykö uusi tieto korkeakoulujen ulkopuolelle, eli syntyykö korkeakouluissa tuotetun tiedon ympärille uutta liiketoimintaa, siirtyykö tieto olemassa oleviin yrityksiin, tai saadaanko tieto kaupallistettua esimerkiksi lisensoinnin tai patentoinnin avulla. Älykkäässä erikoistumisessa alueen toimintojen ja toimialojen välille pitäisi syntyä tiedonvaihdannan verkostoja. Erityisen tärkeää olisi, että osaamisintensiiviset sektorit ja yritykset verkottuvat perinteisten toimialojen kanssa, jolloin innovatiiviset ideat, toiminnot ja toimintatavat leviävät paremmin.

Älykkään erikoistumisen prosessissa tärkeässä roolissa on yrittäjämäinen etsiminen, jossa alueen ruohonjuuritason toimijat pyrkivät itse aktiivisesti tunnistamaan ja edistämään nimenomaan alueen keskeisiä vahvuuksia. Keskeinen toimija on yrityssektori, mutta myös muut alueen toimijat voivat olla mukana yrittäjämäisen etsimisen prosessissa. Myös tietynlainen luovan tuhon logiikka liittyy sekä yrittäjämäisen etsimisen prosessiin että alueen innovatiivisuuteen. Tällä viitataan kehitykseen, jossa kilpailukyvyttömimmät yritykset putoavat pois ja uusia yrityksiä syntyy. Vaikka tällä on negatiivisiakin vaikutuksia joihinkin yrityksiin ja kotitalouksiin, se on kuitenkin alueen koko elinkeinoelämän uudistumisen ja innovatiivisuuden näkökulmasta positiivista, sillä yritysten korkean uusiutumisasteen on todettu parantavan alueen tuottavuutta. Sitä pidetään merkkinä kyvystä uudistua ja sopeutua toimintaympäristön muutoksiin.

Älykäs erikoistuminen käytännössä lounaisessa Suomessa

Älykkään erikoistumisen politiikka eroaa aiemmasta Euroopan unionin innovaatiopolitiikasta siten, että se koskettaa kaikkia alueita niiden teknologiseen kehitysasteeseen katsomatta. Sen tavoitteena on korkean teknologian alueiden tukemisen sijaan kannustaa kaikkia alueita maaseuduilta kaupunkeihin etsimään ja tunnistamaan omaa innovaatiopotentiaaliaan ja vahvuuksiaan. Alueellinen kilpailukyky ja innovatiivisuus perustuvat pitkällä tähtäimellä näihin vahvuuksiin. Älykkään erikoistumisen yleiset tavoitteet ovat innovatiivisuus, yrittäjämäinen etsiminen ja vientivaltaisuus. Tavoitteena on aluetalouden vahvistaminen alueellisen innovaatiojärjestelmän avulla.

EU viitoittaa Eurooppa 2020 -strategiassaan kasvustrategian tulevalle vuosikymmenelle. Muuttuvassa maailmassa EU haluaa tukea talouskasvua, joka on entistä älykkäämpää, kestävämpää ja osallistavampaa. Strategiassa keskitytään viiteen tavoitteeseen, jotka koskevat työllisyyttä, tutkimusta, koulutusta, köyhyyden vähentämistä sekä ilmasto- ja energiakysymyksiä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EU edellyttää, että jokainen alue laatii aluekehitysnäkökulmaa painottavan tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan älykkään erikoistumisen strategian RIS3, Research and Innovation Strategies for Smart Specialisation. Älykästä erikoistumista korostetaan myös EU:n Horisontti 2020 -tutkimusohjelmassa. Suunnitelman mukaisesti jokainen EU-jäsenvaltio on hyväksynyt omat kansalliset tavoitteensa kultakin alalta. Strategiaa tuetaan myös konkreettisilla toimilla Euroopan Unionin ja jäsenvaltioiden tasoilla. EU-alueen kansalliset ja alueelliset viranomaiset laativat älykkään erikoistumisen strategioita yrittäjyyttä edistävässä prosessissa, jotta voidaan lisätä EU:n, kansallisen tason ja alueellisen tason politiikan yhteisvaikutusta.

Suomessa nykyisen pääministeri Sipilän hallituksen ohjelma ei tunne älykästä erikoistumista, mutta ohjelma sisältää joitakin vastaavia elementtejä, kuten korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyön vahvistamisen innovaatioiden kaupallistamiseksi. Linjauksia ei kuitenkaan liitetä alueellisten innovaatiojärjestelmien vahvistamiseksi. Ohjelma korostaa yritysten ja yrittäjyyden vahvistamista, muttei näe kollektiivisen yrittämisen mahdollisuuksia aluetasolla. Alueiden kehittäminen tapahtuu Suomessa eri viranomaisten ja muiden toimijoiden laajana yhteistyönä sekä keskushallinnossa että alueilla. Ministeriöiden välisessä työnjaossa alueiden kehittämisen tehtävä on määrätty työ- ja elinkeinoministeriölle. Valtioneuvosto vahvistaa hallituskaudeksi valtakunnalliset alueiden kehittämisen painopisteet ja tämä aluekehittämispäätös ohjaa eri hallinnonalojen ja maakuntien liittojen alueiden kehittämistä. Maakuntien liitot toimivat aluekehittämisviranomaisina maakunnissa ja maakuntaohjelmat linjaavat kunkin alueen kehittämistä maakuntatasolla. Valtion aluehallintoviranomaiset edistävät maakuntaohjelman toteuttamista. Kukin maakunta esittelee maakuntansa kehittämisen päätavoitteet maakuntasuunnitelmassaan. Maakuntaohjelma sovittaa yhteen maakunnalliset, kansalliset ja EU:n aluepolitiikan tavoitteet ja on samalla osa maakunnan suunnittelujärjestelmää. Maakuntaohjelmassa keskitytään neljän vuoden aikana toteutettaviin kehittämiskokonaisuuksiin, joihin voidaan yleisellä tasolla liittää rahoitus ja muut resurssit. Satakunnassa maakunnallisena toimijana on Satakuntaliitto. Suomessa on parhaillaan käynnissä maakuntauudistus, jonka on tarkoitus astua voimaan 1.1.2019. Tällöin toimintansa aloittavat maakunnat ovat uusi itsehallinnollinen taso kuntien ja valtion välissä. Nämä itsehallinnolliset maakunnat muodostetaan nykyisen maakuntajaon pohjalta, joten yksi tulevista maakunnista on Satakunta. Vaikka maantieteellinen alue itsessään ei muutu, muuttuvat tehtäväjaot sen sisällä. Muun muassa aiemmin ELY-keskuksille kuuluneet alueellisen kehittämisen ja elinkeinojen edistämisen tehtävät siirtyvät muutoksessa uusiin maakuntaorganisaatioihin. Satakunnassa maakuntauudistusta valmistelee kuusi työryhmää: Aluekehitys ja strateginen suunnittelu, Elinkeino- ja työllisyyspalvelut / kasvupalvelut, Maaseutupalvelut, Alueiden käyttö, luonnonvarat ja liikenne, Turvallisuus ja varautuminen sekä Talous- ja henkilöstöhallinto, ICT, tilat ja sopimukset. Näiden lisäksi toimii vielä muutosviestintätiimi.

Satakunnassa älykäs erikoistuminen pohjautuu Satakunnan maakuntaohjelmaan 2014–2017, jonka lähtökohtana on alueellinen osaaminen. Kattoteemoina maakuntaohjelmassa on kolme toimintalinjaa, jotka ovat kannustava yhteisöllisyys, puhdas elinvoima ja ihmislähtöiset ratkaisut. Nämä jaetaan maakuntaohjelmassa seitsemään painopistealueeseen: houkutteleva yrittäjyys, Satakuntalainen yhteiskuntatakuu, uusiutuva teollisuus, vahva elintarvikeketju, vetovoimainen Satakunta, arjen palvelut ja turvallisuus sekä hyvät yhteydet. Älykkään erikoistumisen piiriin on maakuntaohjelmassa tunnistettu satakuntalaista erityisosaamista sisältävät kokonaisuudet, joihin kuuluvat elintarvikeketju, vesien puhtaus ja turvallisuus, biotalous, energiatehokkuus, meriteollisuus, valmistava teollisuus, ICT sekä ihmiskeskeiset palvelut ja palvelurakenteet.

Satakunnan yrityssektori on hyvin vientivetoinen ja lisäksi maakunta on elinkeinorakenteeltaan monipuolinen, mikä auttaa maakuntaa sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin ja menestymään muutoksista huolimatta. Toimialoittain tarkasteltuna Satakunnassa suurimpia työllistäjiä ovat teollisuus (20 %), sosiaali- ja terveysala (18 %) sekä tukku- ja vähittäiskauppa (10 %). Teollisuudessa erityisesti teknologiateollisuuden osuus on korkea. Satakunta on Suomen teollistuneimpia alueita jalostusarvolla laskettuna. Teollisuuden uudistumiskyky ja arvoketjujen kehitys ovat keskeisiä tavoitteita Satakunnan älykkään erikoistumisen näkökulmasta. Satakunnan teollisuuden toimialarakenteen monipuolisuus on tärkeää myös alueen sopeutumiskyvyn, resilienssin, näkökulmasta.

Satakunnan korkeakouluilla on tärkeä rooli alueen älykkään erikoistumisen ja innovatiivisuuden näkökulmasta. Ne tuottavat koulutettua työvoimaa, osallistuvat alueen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan sekä tuottavat uutta tietoa alueelle. Valtaosa korkeakoulutetuista työllistyy maakuntaan. Sen sijaan julkinen tutkimusrahoitus kohdistuu heikosti Satakuntaan, joten tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit rahoitetaan pääosin yksityisen yritysrahoituksen avulla.

Älykkään erikoistumisen strategian hyödyntäminen ja maakuntien omien vahvuuksien tunnistaminen vaikuttaa eroavan Suomen maakunnissa niin ajallisesti kuin toimintatapojen suhteen. Naapurimaakunnistamme Etelä-Pohjanmaa on identifioinut omiksi älykkään erikoistumisen alueikseen: kestävät ruokajärjestelmät ja biotalouden uudet ratkaisut, älykkäät ja energiatehokkaat ratkaisut sekä uudistuvan palvelu- ja elämystuotannon. Pirkanmaalla älykkään erikoistumisen painopistealueet ovat valmistavan teollisuuden uudistaminen, älykäs kaupunki sekä bio- ja terveysalat. Pohjanmaalla älykästä erikoistumista on lähestytty innovaatioiden näkökulmasta. Pohjanmaalla luotiin aluekehittämisen malli, jota voidaan hyödyntää älykkään erikoistumisen suunnittelussa. Alueen keskeisimmäksi tukijalaksi on tunnistettu energiateknologia, mutta samalla myös todetaan, että sen elinkeinoelämä on aina ollut monipuolista. Pohjanmaan älykkään erikoistumisen järjestelmässä kasvua ja innovatiivisuutta tuetaan suuntaamalla kehittämistoimenpiteitä pk-yritysten mahdollistaviin avainteknologioihin sekä näitä tukeviin keskeisiin tutkimusaloihin, joiden tunnistamiseksi rakennettu alueellinen innovaatiojärjestelmä auttaa elinkeinoelämää, tutkimusorganisaatioita ja julkista sektoria käymään vuoropuhelua systemaattisesti ja hyötymään keskinäisestä oppimisprosessista (triple helix -malli). Varsinais-Suomessa puolestaan on tammikuussa 2016 perustettu älykkään erikoistumisen strategiaa pohtiva työryhmä. Työryhmän tehtävänä on kehittää toimenpide-ehdotuksia alueen älykkään kehittämisen ohjaamiseksi ja kiihdyttämiseksi. Varsinais-Suomen maakuntaohjelman kärkinä ovat 2014–2017 vastuullisuus, yhteistyötaidot, saavutettavuus sekä resurssiviisaus.

Jotta älykäs erikoistuminen ei jää vain trendikkääksi juhlapuheeksi, on aihepiiriin liittyvää edistystä kyettävä myös mittaamaan. Turun yliopiston kauppakorkeakoulun ja Tampereen teknillisen yliopiston EAKR-rahoitteisessa Teollisuuden uudistuminen ja kilpailukyky – Uudet liiketoimintamallit verkostossa -hankkeessa yhtenä tavoitteena on kehittää Satakunnan alueen älykkään erikoistumisen indikaattoristoa alue- ja yritystasolla vastaamaan tietoperusteisen alue-ennakoinnin ja -kehittämisen tietotarpeita. Mittaristo tulee osaksi olemassa olevaa sähköistä Satamittari-palvelua. Uusi, hankkeessa kehitettävä mittaristo pohjautuu tunnistettuihin Satakunnan älykkään erikoistumisen painopistealueisiin. Mittariston avulla kyetään seuraamaan kunkin painopistealueen kehitystä.

 

Teksti on tuotettu osana Satakuntaliiton rahoittamaa EAKR-hanketta Teollisuuden uudistumis- ja kilpailukyky - Uudet liiketoimintamallit verkostossa (TEUVO). 

Kirjoittajat: Turun Yliopiston Kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä Samuli Aho, Annika Blomberg, Kirsi Kari ja Teemu Haukioja

Sivu päivitetty 20.03.2017