Innovatiivisuus

Innovatiivisuutta tarkastellaan kilpailukykymittaristossa suhteuttamalla alueen tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot alueen tuottamaan arvonlisäykseen. Näin saadaan prosenttiluku, joka kertoo t&k-toiminnan menojen suhteen arvonlisäykseen.

Tilastokeskus määrittelee t&k-toiminnan seuraavasti:

Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla (t&k) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi. Kriteerinä on, että toiminnan tavoitteena on jotain oleellisesti uutta. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan sisällytetään perustutkimus, soveltava tutkimus sekä kehittämistyö.

Perustutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ei ensisijaisesti tähtää käytännön sovellukseen. Perustutkimusta ovat esimerkiksi ominaisuuksien, rakenteiden ja riippuvuuksien analyysit, joiden tavoitteena on uusien hypoteesien, teorioiden ja lainalaisuuksien muodostaminen ja testaaminen.

Soveltavalla tutkimuksella tarkoitetaan sellaista toimintaa uuden tiedon saavuttamiseksi, joka ensisijaisesti tähtää tiettyyn käytännön sovellutukseen. Soveltavaa tutkimusta on esim. sovellusten etsiminen perustutkimuksen tuloksille tai uusien menetelmien ja keinojen luominen tietyn ongelman ratkaisemiseksi.

Tuote- ja prosessikehityksellä (kehittämistyöllä) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tutkimuksen tuloksena ja/tai käytännön kokemuksen kautta saadun tiedon käyttämiseksi uusien aineiden, tuotteiden, tuotantoprosessien, menetelmien ja järjestelmien aikaansaamiseen tai olemassa olevien olennaiseen parantamiseen.


Innovatiivisuus (t&k-menot/arvonlisäys, vuodesta 2009 alkaen yritysten t&k-menot/liikevaihto) kuvastaa alueen omaa panostusta innovaatioiden synnyttämiseksi. Innovatiivisuus on edellytys sille, että suomalainen alue menestyy globaalissa kilpailussa. Suhteutetut t&k-menot ovat yksi yleisemmin käytetyistä innovatiivisuuden mittareista sen hyvän (alueellisen) vertailtavuuden ja saatavuuden vuoksi. Mutta se kuvaa heikommin toteutuneita innovaatioita tai innovaatiotoiminnan tehokkuutta. Toteutuneita innovaatioita mitataan maatasolla usein haettujen patenttien lukumäärällä. Tämäkin mittari kuvastaa enemmän perinteisiä teknisluonteisia innovaatioita, eikä juurikaan esimerkiksi organisatorisia, sosiaalisia tai ns. avoimia innovaatioita.
Sivu päivitetty 5.03.2015