Biotalous

Biotalous yhdistetään usein Euroopassa ainoastaan biopolttoaineisiin perustuvaksi taloudeksi ja Yhdysvalloissa biotalous ymmärretään bioteknologiaksi, vaikka sen merkitys on paljon laaja-alaisempi. Biotaloudella tarkoitetaan laajassa merkityksessä kaikkia uusiutuvia luonnonvaroja tuottavaa, käyttävää, jalostavaa ja markkinoivaa tuotantoa sekä uusiutuvista luonnonvaroista valmistettujen tuotteiden kulutusta. Biotalouden pyrkimyksenä on vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista sekä ehkäistä ekosysteemin köyhtymistä. Suomen tärkeimpiä uusiutuvia luonnonvaroja ovat maaperän, metsien, peltojen, vesistöjen ja meren biomassa eli eloperäinen aines sekä makea vesi. Ekosysteemi sitoo myös hiilidioksidia ja tarjoaa virkistysmahdollisuuksia. Biotalous korostaa ympäristöä ja luonnonvaroja säästävän puhtaan teknologian käyttöä, joka perustuu pitkälti tehokkaaseen kierrätykseen.

Biotalous luo myös suuria mahdollisuuksia talouden saralla. Biotalous pyrkii osaltaan edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteita vaalien. Maailman väestön nopea kasvu, luonnon hupeneva monimuotoisuus, ehtyvät luonnonvarat ja sekä ilmastonmuutos ajavat maailman talouden yhtä enemmän uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvaksi. Biotalous ei ole kokonaan uusi toimiala, vaan se yhdistää useita alkutuotannon ja jalostustoiminnan aloja sekä lopputuotteiden markkinoita. Biotalous voidaan jakaa maa- ja metsätalousministeriön mukaan useaan alalohkoon kuten keltaiseen-, vihreään-, siniseen- ja punaiseen biotalouteen.

Keltainen eli maatalouteen perustuvan biotalouden päätehtävänä on ruuan tuottaminen. Keltainen biotalous sisältää myös maa- ja elintarviketeollisuuteen liittyvät biomassat, niiden hyödyntämisen ja niihin liittyvät palvelut.

Vihreä eli metsään perustuva biotalous kattaa erilaisia teollisuuden ja tuotannon aloja ja toimintoja, jotka perustuvat puuhun tai metsiin. Metsäbiotalouteen kuuluu mm. metsästä saatavan raaka-aineen jalostaminen kemian-, metsä-, energia- tai elintarviketeollisuudessa. Tulee myös muistaa, että metsäbiotaloutta ovat myös marjat ja riista sekä metsien tarjoamat virkistysmahdollisuudet, kuten ulkoilu metsäluonnossa. Metsäbiotalouden keskeisenä ydinajatuksena on hyödyntää metsien tarjoamia raaka-aineita kuten puuta ja sen erilaisia ainesosia, teknologioita, palveluja ja energiaa tehokkaasti,. Biotalous kytkeytyy myös tiiviisti kiertotalouden, kestävyyden, resurssiviisauden ja hiilineutraaliuden käsitteisiin. Metsän biomassaa käytetään perinteisten tuotteiden enenevässä määrin tuotannossa, jossa raaka-ainepohja on perinteisesti ollut uusiutumaton.

Sinisellä biotaloudella tarkoitetaan uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävävään käyttöön ja vesiosaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Sinisen biotalouden keskeisenä perustana on vesien hyvä tila. Sinisen biotalouden tärkeimpiä osa-alueita ovat vesiosaamiseen ja – teknologiaan liittyvä liiketoiminta, vesistöihin perustuva matkailu, vesibiomassan hyödyntäminen sekä kalatalouden arvoketju. Lisäksi vesiluonnonvarojen arvon merkitys ihmisten hyvinvoinnin ja virkistyksen ja terveyden kannalta on hyvin suuri. Siniseen biotalouteen läheisesti liittyvän puhtaan veden merkitys maailmalla kasvaa koko ajan. Väestönkasvu, ilmastonmuutos, kasvava ruoan ja energian tarve sekä kaupungistuminen ja elintapamuutokset pakottavat etsimään uusia ratkaisuja näihin ongelmiin.

Punaisessa biotaloudessa luodaan uusille biojalostamoille ja niiden ympärille syntyville yrityksille edellytykset. Nämä biojalostamoiden ympärille syntyvät yritykset hyödyntävät biojalostamoiden sivutuotteita ja jätteitä sekä tuottavat korkean lisäarvon tuotteita vientimarkkinoille.

Yhdistyneiden kansakuntien ilmastomuutoksen sihteeristön määrittelemä LULUCF-sektori (tulee sanoista land use, land-use change and forestry) liittyy oleellisesti biotalouden maankäytöön, maankäytön muutoksen ja metsätalouteen ja on tärkeässä yhteydessä kasvihuonepäästöihin ja niiden sitomiseen luontoon. LULUCF -sektorilla mitataan hiilidioksidivirtoja ekosysteemien ja ilmakehän välillä. Osa näistä hiilidioksidivirroista on luonnollista ja osa ihmisen aiheuttamaa ja tämä luo myös epävarmuutta näihin laskentoihin. Ekosysteemit, kuten meret, metsät ja suot, varastoivat kokonaisuudessaan runsaasti hiilidioksidia. Metsien tarjoamat hiilinielut ovat itsessään erinomainen puskuri hiilidioksidipäästöjen aiheuttamaa ilmastonmuutosta vastaan ja se luo keinon pysäyttää keskilämpötilan nousu 1,5 asteeseen. Tämä tavoite ollaan ylittämässä nykypäästöillä jo muutamassa vuodessa, tarkoittaa ns. “negatiivisia päästöjä” eli esimerkiksi juuri hiilidioksidia sitovien nielujen lisäämistä. Suomessa soihin on varastoitunut n. 5700 milj. tonnia hiiltä, metsien puustoon noin 800 milj. tonnia hiiltä ja kivennäismetsämaahan noin 1300 milj. tonnia hiiltä. Tämä tilasto tekee soista Suomen suurimman hiilivaraston.

Taulukko 1. Satakunnan hiilidioksidipäästöt pl. LULUCF-sektori (tuhatta tonnia ja niiden osuudet suluissa kokonaispäästöistä).

 

2010

2011

2012

2013

Energia, teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö pl. liikenne

5879

(84,8 %)

3393

(77,0 %)

2567

(71,8 %)

3536

(78,2 %)

Kotimaan liikenne

583

(8,4 %)

552

(12,5 %)

517

(14,5 %)

518

(11,5 %)

Maatalous

341

(4,9 %)

343

(7,8 %)

359

(10,0 %)

356

(7,9 %)

Jätteiden käsittely

131

(1,9 %)

117

(2,7 %)

132

(3,7 %)

112

(2,5 %)

Päästöt yhteensä

6934

(100,0 %)

4405

(100,0 %)

3575

(100,0 %)

4522

(100,0 %)

Lähde: Tilastokeskus.

Satakunnan hiilidioksidipäästöt (pl. LULUCF-sektori) yhteensä ovat vähentyneet noin 35 prosenttia vuoteen 2013 mennessä vuoden 2010 tasosta. Satakunnan hiilidioksidipäästöt muodostuvat pääasiassa energian, teollisuusprosessien ja tuotteiden käytöstä. Muut sektorit kuten kotimaan liikenne, maatalous ja jätteiden käsittely tuottavat tilaston mukaan vain 15–28 prosenttia päästöistä ajanjaksolla 2010–2013. Koko maan vastaavaan tilanteeseen verrattuna Satakunnassa on suhteellisesti enemmän energian, teollisuusprosessien ja tuotteiden käyttöön painottuvaa hiilidioksidipäästöjä, kun taas kotimaan liikenteessä, maataloudessa ja jätteiden käsittelyssä Satakunnassa niitä on suhteellisesti vähemmän (koko maassa hiilidioksidipäästöt olivat lähteittäin jakautuneet vuonna 2013 seuraavasti: energian, teollisuusprosessien ja tuotteiden käytön osuus oli 67 %, liikenteestä 19 %, maataloudesta 10 % ja jätteiden käsittelystä 4 %). Seuraavaksi Satakunnan hiilidioksidipäästöt eritellään vielä maatalouden ja jätteiden käsittelyn osalta.

Taulukko 2. Satakunnan maatalouden hiilidioksidipäästöt (tuhatta tonnia ja niiden osuudet suluissa maatalouden kokonaispäästöistä).

 

2010

2011

2012

2013

Kotieläinten ruoansulatus

72

(21,1 %)

 71

(20,7 %)

  73

(20,3 %)

 72

(20,3 %)

Lannankäsittely

 37

(10,9 %)

 38

(11,1 %)

  39

(10,9 %)

 39

(11,0 %)

Maatalousmaat

232

(68,0 %)

234

(68,2 %)

247

(68,8 %)

244

(68,7 %)

Maatalous yhteensä

341

(100,0 %)

343

(100,0 %)

359

(100,0 %)

355

(100,0 %)

Lähde: Tilastokeskus.

Satakunnan maatalouden yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet noin +4 prosenttia vuoteen 2013 mennessä vuoden 2010 tasosta. Maatalousmaat muodostavat merkittävän osan eli lähes 70 prosenttia Satakunnan maatalouden hiilidioksidipäästöistä tällä ajanjaksolla. Kotieläinten ruuansulatus muodostaa noin 20 prosenttia ja lannankäsittely noin 11 prosenttia Satakunnan maatalouden hiilidioksidipäästöistä ajanjaksolla 2010–2013. Koko maan tilanteeseen verrattuna Satakunnassa on suhteellisesti enemmän maatalousmaihin painottuvia hiilidioksidipäästöjä, kun taas koko maassa on suhteellisesti enemmän kotieläineläinten ruuansulatuksesta ja lannankäsittelystä johtuvia hiilidioksidipäästöjä (koko maassa hiilidioksidipäästöt olivat lähteittäin jakautuneet vuonna 2013 seuraavasti: kotieläinten ruoansulatuksesta    33 %, lannankäsittelystä 12 % ja maatalousmaista 55 % johtuvia).

Taulukko 3. Satakunnan jätteiden käsittelyn hiilidioksidipäästöt (tuhatta tonnia ja suluissa niiden osuudet jätteiden käsittelyn kokonaispäästöistä).

 

2010

2011

2012

2013

Kiinteiden jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle

 112

(85,5 %)

100

(85,5 %)

110

(84,0 %)

94

(84,7 %)

Kiinteiden jätteiden biologinen käsittely

    5

(3,8 %)

     6

(5,1 %)

    7

(5,3 %)

   4

(3,6 %)

Jätevesien puhdistus

   14

(10,7 %)

   11

(9,4 %)

  14

(10,7 %)

  13

(11,7 %)

Jätteiden käsittely yhteensä

131

(100,0 %)

117

(100,0 %)

131

(100,0 %)

111

(100,0 %)

Lähde: Tilastokeskus.

Satakunnan jätteiden käsittelyn aiheuttamat yhteenlasketut hiilidioksidipäästöt ovat vähentyneet noin 15 prosenttia vuoteen 2013 mennessä vuoden 2010 tasoon nähden. Kiinteiden jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle muodostaa Satakunnassa noin 85 prosenttia jätteiden hiilidioksidipäästöistä jätteenkäsittelyssä ajanjaksolla 2010–2013. Jätevesien puhdistus ja kiinteiden jätteiden biologinen käsittely taas yhdessä noin 14,5–15,3 prosenttia päästöistä samana ajanjaksona. Jätevesien puhdistuksen päästöjen osuus on ollut pienoisessa kasvussa jätteiden hiilidioksidipäästöistä.

Koko maan tilanteeseen verrattuna Satakunnassa on suhteellisesti enemmän kiinteiden jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle ja jätevesien puhdistuksesta johtuvia hiilidioksidipäästöjä (koko maassa hiilidioksidipäästöt olivat lähteittäin jakautuneet vuonna 2013 seuraavasti: kiinteiden jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle 84 %, kiinteiden jätteiden biologinen käsittelystä 5 % ja jätevesien puhdistuksesta 11 % johtuvia).

Keltainen ja sininen biotalous käsitellään erikseen elintarvikeketjun yhteydessä. Uusiutuvaan energiaan liittyvää bioenergiaa sivuttiin energiaosiossa. Punaisesta biotaloudesta taas  ei ole saatavilla tilastoaineistoa. Vihreän ja punaisen biotalouden osalta esitellään Satakunnan yritysten toimipaikkojen määriä, liikevaihtoja sekä tuotoksia. Tilastokeskuksen mukaan tuotos perushintaan koostuu yrityksen tilinpitojakson aikana tuotetuista tuotteista. Tuotos eritellään kolmeen tyyppiin: markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja muu markkinaton tuotos. Tuotos on kirjattava ja arvotettava silloin kun tuotantoprosessi tuottaa sen. Tarkasteltavissa tilastoissa on mukana sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus (pl. huonekalut); olki- ja punontatuotteiden valmistus, paperin, paperi- ja kartonkituotteiden valmistus, huonekalujen valmistus sekä kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksen toimialat.

Taulukko 4. Satakunnan vihreän biotalouden toimialojen toimipaikkojen lukumäärä sekä suluissa niiden suhteelliset osuudet (mukana koko toimiala).

 

2007

2008

2009

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Sahatavaran sekä puu- ja korkkituot-teiden valmistus

(pl. huonekalut); olki- ja punontatuotteiden valmistus

151

(60,1 %)

150

(59,1 %)

146

(59,8 %)

144

(60,3 %)

136

(60,2 %)

128

(59,3 %)

131

(59,3 %)

114

(57,6 %)

113

(56,8 %)

Paperin, paperi- ja kartonkituotteiden valmistus

20

(8,0 %)

19

(7,5 %)

17

(7,0 %)

18

(7,5 %)

17

(7,5 %)

15

(6,9 %)

15

(6,8 %)

14

(7,1 %)

14

(7,0 %)

Huonekalujen valmistus

55

(21,9 %)

59

(23,2 %)

56

(23,0 %)

52

(21,8 %)

49

(21,7 %)

52

(24,1 %)

49

(22,2 %)

45

(22,7 %)

44

(22,1 %)

Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus

25

(10,0 %)

26

(10,2 %)

25

(10,2 %)

25

(10,4 %)

24

(10,6 %)

21

(9,7 %)

26

(11,7 %)

25

(12,6 %)

28

(14,1 %)

Toimipaikkoja

yhteensä

251

(100,0 %)

254

(100,0 %)

244

(100,0 %)

239

(100,0 %)

226

(100,0 %)

216

(100,0 %)

221

(100,0 %)

198

(100,0 %)

199

(100,0 %)

Lähde: Tilastokeskus.

Vihreän biotalouden yhteenlaskettu toimipaikkojen määrä on pienentynyt Satakunnassa noin 21 prosenttia vuoteen 2015 mennessä vuoden 2007 tasosta Näistä toimialoista Sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus (pl. huonekalut); olki- ja punontatuotteiden valmistuksen toimiala on selvästi suurin. Kaikkien toimialojen toimipaikkojen absoluuttiset määrät ovat pudonneet paitsi kemiallisten tuotteiden valmistuksen toimipaikat ajanjaksolla 2007–2015. Huonekalujen valmistuksen sekä kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksen toimipaikkojen suhteelliset osuudet ovat kasvaneet tarkasteltavalla ajanjaksolla.

Taulukko 5. Satakunnan vihreän biotalouden toimialojen liikevaihdot kiintein hinnoin (miljoonaa euroa, korjattu kiinteähintaiseksi teollisuuden tuottajahintaindeksillä v. 2010=100) sekä suluissa niiden niiden suhteelliset osuudet (mukana koko toimiala).

 

2010

2011

2012

2013

2014

2015

Sahatavaran sekä puu- ja korkkituot-teiden valmistus (pl. huonekalut); olki- ja punontatuotteiden valmistus

278

(13,1 %)

259

(12,3 %)

282

(13,6 %)

254

(13,2 %)

286

(14,7 %)

272

(14,1 %)

Paperin, paperi- ja kartonkituotteiden valmistus

1207

(57,1 %)

1156

(55,0 %)

1146

(55,2 %)

998

(51,8 %)

987

(50,9 %)

1024

(53,2 %)

Huonekalujen valmistus

92

(4,4 %)

98

(4,7 %)

94

(4,5 %)

86

(4,5 %)

89

(4,6 %)

100

(5,2 %)

Kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus

538

(25,4 %)

589

(28,0 %)

553

(26,7%)

588

(30,5 %)

577

(29,7 %)

528

(27,4 %)

Liikevaihto yhteensä

2115

(100,0 %)

2102

(100,0 %)

2074

(100,0 %)

1927

(100,0 %)

1939

(100,0 %)

1924

(100,0 %)

 Lähde: Tilastokeskus

Satakunnan vihreän biotalouden toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto on laskenut ajanjaksolla 2007–2015 noin 9 prosenttia. Vihreän biotalouden toimialoista seuraavien toimialojen liikevaihdot laskivat vuoteen 2015 mennessä vuoden 2010 tasosta: paperi- ja kartonkituotteiden valmistus (15 %), sahatavaran sekä puu- ja korkki-tuotteiden valmistus (pl. huonekalut); olki- ja punontatuotteiden valmistus (2 %) sekä kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistus (2 %). Ainoastaan huonekalujen valmistuksen (9 %) toimialan liikevaihto kasvoi samalla ajanjaksolla.

Taulukko 6. Satakunnan vihreän biotalouden toimialojen tuotoksia kiintein hinnoin (miljoonaa euroa, korjattu kiinteähintaiseksi teollisuuden tuottajahintaindeksillä v. 2010=100, mukana koko toimiala).

 

2010

2011

2012

2013

2014

Paperiteollisuus ja painaminen

1187

 

1127

1123

952

1019

Kemianteollisuus

665

768

817

767

813

Lähde: Tilastokeskus.

Tarkasteltavina ovat Satakunnan vihreään biotalouteen kuuluvat paperiteollisuuden ja painamisen sekä kemianteollisuuden toimialojen tuotokset. Paperiteollisuuden ja painamisen toimialan tuotos on laskenut (-14 %) ja kemianteollisuuden toimialan tuotos on noussut (+22 %) ajanjaksolla 2010–2014.

Lähteet

http://mmm.fi/biotalous/keltainen-biotalous, MMM:n tiekartta biotalouteen 2020

Teksti ja kuvat on tuotettu osana Satakuntaliiton rahoittamaa EAKR-hanketta Teollisuuden uudistumis- ja kilpailukyky - Uudet liiketoimintamallit verkostossa (TEUVO).

Kirjoittaja: Samuli Aho Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä.

 

Sivu päivitetty 12.09.2017