Innovatiivisuus

Älykkään erikoistumisen ”älykkyys” syntyy paitsi siitä, että toimijat tuntevat alueen vahvuudet ja päätökset perustuvat näyttöön (evidence-based strategy), myös erityisesti siitä että tavoitteena on innovatiivisuus, teknologinen kehitys sekä osaamisintensiivisyys. Älykkäässä erikoistumisessa alueen toimintojen ja toimialojen välille pitäisi syntyä tiedonvaihdannan verkostoja. Erityisen tärkeää olisi, että osaamisintensiiviset sektorit ja yritykset verkottuvat perinteisten toimialojen kanssa, jolloin innovatiiviset ideat, toiminnot ja toimintatavat leviävät paremmin. Näin ollen osaamisintensiivisyyden seuraaminen on älykkään erikoistumisen kannalta olennaista.

Osaamisintensiivisyyttä mitataan erilaisilla mittareilla kuten tarkastelemalla osaamisintensiivisten toimialojen osuutta kaikista aloittavista yrityksistä. Osaamisintensiivisiä toimialoja ovat toimiala-luokat rahoitus- ja vakuutustoiminta (K), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M) sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta (N). Alueen osaamisintensiivisyyden ja tietoperustan vahvistaminen edellyttää koulutettua väestöä, tästä syystä seurattavaan älykkään erikoistumisen indikaattoristaan sisällytetään alueen koulutustason kehitystä kartoittavia mittareita (Satamittari -sivusto seuraa jo korkea-asteen sekä korkeakoulu-tutkinnon suorittaneiden osuutta 15 vuotta täyttäneestä väestöstä). Innovatiivisuutta vuorostaan mitataan tutkimus- ja kehitystoiminnan panostuksen mittareilla. Missä tilanteessa Satakunta sitten on kyseisten mittareiden osalta? Seuraavaksi esitellään tilannetta osaamisintensiivisten toimialojen osalta.

Taulukko 1. Osaamisintensiivisten toimialojen osuus kaikista aloittavista yrityksistä Satakunnassa, Satakunnan seutukunnissa sekä Suomessa vuosina 2013–2015.

 

 

2013

2014

2015

Pohjois-Satakunnan seutukunta

13,18

11,43

14,12

Porin seutukunta

20,30

21,51

18,87

Rauman seutukunta

18,77

20,36

18,11

Satakunta

18,97

20,10

18,22

Suomessa keskimäärin

23,97

23,87

24,21

 Lähde: Tilastokeskus.

Osaamisintensiivisyyttä korostava toimialaindeksi oli Satakunnassa n. 4 – 6 prosenttiyksikköä jäljessä koko maan keskimääräisestä tasosta tarkasteluajanjaksona. Porin seutukunta osoitti kyvykkyytensä Satakunnan seutukuntien keskinäisessä vertailussa, tosin vuoden 2015 tulos oli huolestuttavan suuntainen. Sama kehitys oli havaittavissa myös Rauman seutukunnan osalta. Pohjois-Satakunnan osalta tilanne näytti vuoden 2014 notkahduksen jälkeen paremmalta.

Korkeakoulutuksen saaneiden määriä ja suhteellisia osuuksia tarkastellaan seuraavaksi. Korkeakoulu-tutkinnon suorittaneisiin lasketaan tilastokeskuksen määritysten mukaan alimman korkea-asteen-, alemman korkeakoulututkinnon-, ylemmän korkea-asteen tutkinnon sekä tutkijakoulutusasteen tutkinnot. Alimman korkea-asteen koulutus kestää 2-3 vuotta keskiasteen jälkeen. Näitä koulutuksia ovat esim. teknikon, merkonomin ja sairaanhoitajan tutkinnot, jotka eivät ole ammattikorkeakoulu-tutkintoja. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaminen vaatii 3-4 vuotta päätoimista opiskelua keskiasteen jälkeen. Alempaan korkeakouluasteeseen luetaan esim. ammattikorkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot. Ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon suorittaminen vaatii pääsääntöisesti 5-6 vuotta päätoimista opiskelua keskiasteen jälkeen. Ylempään korkeakouluasteeseen luetaan esim. maisteritutkinnot ja lääkäreiden erikoistumistutkinnot. Tutkijakoulutusasteen tutkinnon suorittaminen edellyttää itsenäisen ja julkaisukelpoisen tutkimustyön tai väitöskirjan tekemistä. Tutkinnot ovat tieteellisiä lisensiaatin ja tohtorin tutkintoja.

 

 Lähde: Tilastokeskus.

Satakunnan korkeakoulututkinnon saanut väestö on tasaisesti kasvanut vuodesta 1990-lähtien. Vuodesta 1998 lähtien alimman korkea-asteen tutkinnon määrät ovat olleet laskemaan päin kun taas alemman ja ylemmän korkeakouluasteen tutkinnon saaneiden määrät ovat jatkaneet kasvuaan.

 

 Lähde: Tilastokeskus.

Yllä olevassa piirakkakuvassa on kunkin maakunnan kohdalla korkeakoulutetun väestön määrä, sen osuus 15 vuotta täyttäneestä maakunnan väestöstä ja lopuksi maakunnan korkeakoulutetun väestön osuus koko maan korkeakoulutetusta väestöstä. Satakunnassa on seitsemänneksi eniten maakunnista korkeakoulutuksen saaneita absoluuttisilla määrillä mitaten vuonna 2015, oman maakunnan 15 vuotta täyttäneeseen väestöön suhteutettuna Satakunnan sijoitus tippuu kahdenneksitoista.

 

Lähde: Tilastokeskus.

 

Korkeakoulututkinnot ovat kasvaneet jokaisessa Satakunnan seutukunnassa ajanjaksolla 2004–2015. Eniten se kasvoi Porin seutukunnassa (19,4 %), toiseksi eniten Rauman seutukunnassa (15,4 %) ja vähiten Pohjois-Satakunnan seutukunnassa (7,3 %) tarkasteluajanjaksona 1990–2015 tarkastelunajanjakson lähtötasoon nähden. Satakunnan maakunnassa korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kasvoi 17,3 %.

 

 Lähde: Tilastokeskus.

Korkeamman korkeakoulutuksen saaneiden osuus 15 vuotta täyttäneestä väestöstä oli Satakunnan seutukuntien osalta seuraava: Rauman seutukunnassa oli paras tilanne ja huonoin Pohjois-Satakunnassa. Porin ja Rauman seutukuntien ja Satakunnan maakunnan koulutustilanne oli lähellä toisiaan koko tarkasteltavan ajanjakson 2004–2015. Kaikissa seutukunnissa korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus väestöstä kuitenkin kasvoi. Innovatiivisuuden mittareita tarkastellaan tutkimus- ja kehitysmenojen, henkilökunnan määrää sekä tutkimustyövuosia sekä niiden vuosimuutosta.

 

Lähde: Tilastokeskus.

EU on asettanut kaikille sen jäsenmaille tavoitteeksi asettaa tutkimus- ja kehitysmenojen osuudeksi 3 prosenttia maan BKT:stä. Satakunta ei ole kyennyt tarkasteltavana ajanjaksona 2004–2014 sitä täyttämään yhtenäkään vuonna. T&K-menot ovat kuitenkin Satakunnassa kasvaneet vuoden 2005 alle yhden prosentin tasosta lähelle 1,5 prosenttia vuonna 2014. Pohjois-Satakunnassa on Satakunnan seutukuntien osalta heikoin tilanne T&K-menojen osalta, tosin sen negatiivinen kehitystrendi näiden menojen osalta näyttäisi kääntyvän vuonna 2014. Porin ja Rauman seutukuntien osalta T&K-menot kehittyvät lähes identtisesti ja nousujohteisesti koko tarkasteltavan ajan.

Satakunnan tutkimus- ja kehitysmenot ovat pääsääntöisesti kasvaneet ajanjaksona 2004–2015. Vuonna 2004 Satakunta panosti tutkimus- ja kehitysmenoihin 64,4 milj. euroa ja vuonna 2015 jo 92,4 milj. euroa eli menot ovat kasvaneet noin 43,5 prosenttia. Samana ajanjaksona T&K-henkilöstön määrä on kasvanut vain 9,1 prosenttia 1122 henkilöstä 1224 henkilöön. T&K-henkilöstön tekemät tutkimustyövuodet ovat taas laskeneet 1,3 prosenttia 852 vuodesta 841 vuoteen.

 

Lähde: Tilastokeskus.

Satakunta investoi tutkimus- ja kehitysmenoihin maakunnista kahdeksanneksi eniten vuonna 2014 absoluuttisilla luvuilla mitaten. Tutkimus- ja kehitysmenojen osuus maakunnan BKT:sta käyvin hinnoin mitattuna Satakunnan osuus oli heikompi eli maakunta oli sijalla kymmenen. Koko maan tilanteeseen nähden Satakunta pärjäsi myös heikommin. Muiden maakuntien osalta Uusimaa, Pirkanmaa, Pohjois-Pohjanmaa ja Varsinais-Suomi erottuivat muista maakunnnista tutkimus- ja kehitysmenojen absoluuttisten määrien osalta pitäen näissä kärkisijoja.Saman maakunnat myös investoivat näihin menoihin maakuntien BKT:sta eniten, tosin nyt näiden maakuntien osalta järjestys oli toinen. Kärkisijaa piti Pohjois-Pohjanmaa, seuraavina tuli nyt Pirkanmaa, Varsinais-Suomi ja Uusimaa.

 

Lähde: Tilastokeskus.

Satakunnassa oli maakunnista tutkimus- ja kehityshenkilöstön absoluuttisilla luvuilla ja niiden osuuksilla maakunnan työväestöstä mitaten sijalla 11 vuonna 2015. Satakunnassa oli alhaisempi tutkimus- ja kehityshenkilöstön osuus työväestöstä kuin koko maassa.

 

Lähde: Tilastokeskus.

 
Tutkimus- ja kehityshenkilöstä teki Satakunnassa 841 tutkimustyövuotta vuonna 2015 ja se riitti maakunnista yhdeksänteen sijaan. Satakunnan tutkimus- ja kehityshenkilöstöstä teki vuonna 2015 tutkimustyötä 68,7 prosenttia ja sillä mitaten maakunta pääsi toiselle jaetulle sijalle. Tällä mittarilla mitaten Satakunta pärjäsi maan tilannetta paremmin.

Miten kyseiset menot, henkilöstö ja tutkimustyövuodet ovat sitten jakautuneet sektoreille eri maakunnissa? Tarkastelun jaotteluperusteena olivat yritykset, julkinen sektori ja YVT (yksityinen voittoa tavoittelematon toiminta), korkeakoulusektori sekä muu määrittelemätön sektori.

 

Lähde: Tilastokeskus.

Kuvioista ilmenee Satakunnan yritysten suhteellisen suuri osuus tutkimus- ja kehitysmenoista ja henkilöstöstä ja tutkimustyövuosista. Vain Pohjanmaalla oli yritysten suhteellinen rahoitusosuus ja Päijät-Hämeellä tutkimustyövuosien suhteellinen osuus suurempi kuin Satakunnalla, henkilöstön osalta Satakunta on pitää kärkisijaa. Julkisen sektorin ja yksityinen voittoa tavoittelematon toiminnan suhteellinen rahoitus-, henkilöstö- ja tutkimustyövuosien osuudet olivat suurimmat Kanta-Hämeessä. Korkeakoulusektori rahoitti kyseisistä menoista suhteellisesti eniten taas Pohjois-Karjalassa, sillä on myös suhteellisesti suurin osa kyseisistä työntekijöistä ja tutkimustyövuosista. Muun sektorin osalta Keski-Pohjanmaalla piti vertailussa kärkipaikkaa vuonna 2015.

 

Teksti ja kuvat on tuotettu osana Satakuntaliiton rahoittamaa EAKR-hanketta Teollisuuden uudistumis- ja kilpailukyky - Uudet liiketoimintamallit verkostossa (TEUVO).

Kirjoittaja: Samuli Aho Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sivu päivitetty 25.07.2017