Aluekehittämisessä korostuvat yhteistyö ja tiedonhallinta

 

Alueiden kehittämislain (602/2002) tavoitteena on edellytysten luominen alueiden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin takaavalle osaamiseen ja kestävään kehitykseen perustuvalle taloudelliselle kasvulle, elinkeinotoiminnan kehitykselle sekä työllisyyden parantamiselle. Lisäksi tavoitteena on vähentää alueiden kehittyneisyyseroja ja parantaa väestön elinoloja, sekä edistää alueiden tasapainoista kehittämistä. Alueellisessa kehittämisessä korostuu keskeisiä osapuolia kokoava strateginen suunnittelu ja resurssien kohdentamiseen liittyvien neuvottelukäytäntöjen kohdentaminen siten, että aluekehitykseen vaikuttavien toimenpiteiden koordinaatiota voidaan vahvistaa.

 

Aluesuunnittelua ja -kehittämistä harjoitetaan neljällä tasolla. Ensinnäkin voidaan puhua strategisesta suunnittelusta, jossa määritellään pitkän tähtäimen tavoitteet ja perusteet. Toisena on taktinen suunnittelu, jolloin suunnitellaan resurssien hankintaa ja hyödyntämistä strategisen tason tavoitteiden saavuttamiseksi. Kolmantena tasona on operatiivinen suunnittelu, jolla pyritään määritettyjen tehtävien mahdollisimman tehokkaaseen suorittamiseen. Strategisen suunnittelun lähtökohtana on muuttuva toimintaympäristö, ja strategiassa on kyse valinnoista lukemattomien vaihtoehtojen välillä. Neljäntenä suunnittelun muotona voidaan puhua visionäärisestä suunnittelusta, joka käsittää hyvin pitkän aikavälin suunnittelun ja strategian laadun kriittisen tarkastelun skenaario- ja trendianalyysin pohjalta.

 

Strategisen suunnittelun tavoitteena ei välttämättä ole valita vaihtoehtoa, vaan tuottaa niistä tietoa varsinaisen päätöksenteon tueksi.  Päätöksenteollakin voidaan olettaa olevan kolme tasoa tai vaihetta. Etsintävaiheessa päätöksentekijä analysoi toimintaympäristöään ja havaitsee tilanteet, jotka edellyttävät toimenpiteitä. Määrittelyvaiheessa tunnistetaan ongelma ja mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot ja luodaan mahdolliset päätösvaihtoehdot. Valintavaiheessa valitaan paras päätösvaihtoehto ja ryhdytään toteuttamaan sitä.

 

Päätöksenteon edellytyksenä tiedonhallinta

 

Päätöksenteko edellyttää tiedon saatavuuden lisäksi kykyä hallita tietoa, ymmärtää miten sitä voidaan hyödyntää tilannesidonnaisesti. Koska tieto organisaation eri tasoilla on eri alojen asiantuntijoiden keräämää, saattaa tiedon yhdistettävyys ja vertailtavuus olla hankalaa. Tämän kompleksisuuden vuoksi vuorovaikutteisuus ja yhteistyö ovatkin tärkeässä asemassa läpi koko suunnittelu– ja päätöksentekoprosessin. Vuorovaikutteisuuden toteuttaminen antaa mahdollisuuden myös osallistumiselle, jolloin päätöksenteosta tulee hyväksyttävämpää. Inhimillinen päätöksenteko sisältää useita erilaisia intressejä ja arvostuksia. Tämä tosiasia merkitsee sitä, että toimijat joutuvat sovittelemaan erilaisia missioita ja visioita keskenään. Moninainen tieto- ja intressikenttä on kyettävä ottamaan huomioon suunnittelu- ja päätöksentekoprosessissa, ja lisäksi on kyettävä arvioimaan sen merkitystä päätösongelman kannalta.

 

Aluekehitystyön ja elinkeinoelämän tarpeet asettavat jatkuvasti uusia haasteita tiedonhallinnalle. Kehittämissuunnitelmat ja käytännön toteuttamisvaihtoehdot vaativat usein tietoa myös pitkän aikavälin suunnittelun tueksi, sillä tietoisuus tulevista haasteista ja mahdollisuuksista on osa välitöntä päätöksentekoa. Päätöksenteko edellyttää tiedon saatavuuden lisäksi kykyä hallita tietoa tilannesidonnaisesti. Vuorovaikutus ja yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden kanssa voi helpottaa päätöksentekijän/päätöksentekijöiden työtä.

 

Onnistunut yhteistyö edellyttää avoimuutta

 

Onnistuneen yhteistyön ominaisuuksissa korostetaan avoimuuteen, joustavuuteen ja osallistavuuteen perustuvaa toimintaa. Laadukas yhteistoiminta edellyttää sujuvaa tiedonkulkua. Sen lisäksi, että tieto kulkee joustavasti, tiedon pitää olla luotettavaa, asiaankuuluvaa, selkeää ja ymmärrettävää. Tietoa pitää saada riittävästi ja oikeaan aikaan, ja sen pitää saavuttaa kaikki toimijat. Kun yhteistyön rakenne tukee vuorovaikutusta, ja saavutetaan osallistujien välinen luottamus, on mahdollista kehittää suunnittelun tiedonhallintaa vuorovaikutuksen keinoin. Merkittävää suunnittelu ja päätöksentekoprosessin kannalta on se, että tiedetään mistä tietoa löytyy ja osataan analysoida sitä kulloisenkin tarpeen mukaan. Integroitu tiedonhallinta on perusedellytys alue- ja yhteiskuntapoliittiselle ennakoinnille ja onnistuneelle päätöksentekoprosessille.

 

Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön ennakointitutkimuksen yhtenä tavoitteena on aluekehitystoimijoiden tiedonhallinnan edellytysten hahmottaminen siten, että avaintoimijat voivat päätöksissään paremmin ottaa huomioon pitkän aikavälin kehityksen, ja sen vaikutukset nykyisiin päätöksiin ja päätöksentekoprosesseihin.  Verkostojen luominen, yhteistyön ja toimintavalmiuksien kehittäminen laaja-alaisesti tukevat osaltaan tietopohjan parantamista ja visionääristä päätöksentekoa.

 

Jari Kaivo-oja toimii tutkimuspäällikkönä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa Turun kauppakorkeakoulussa ja Katja Laitinen toimii tutkijana Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä