Heikki Rantala

Katja Laitinen

 

 

Alueellinen ennakointi on valmistautumista tulevaisuuteen

 

Ikuisessa nykyisyydessä yhdistyy kaksi ajan virtaa: historian virta menneisyydestä ja suunnitelmien virta tulevaisuudesta. Me tiedämme tulevaisuudesta aika paljon. Kalenterimme ovat täyttyneet asioilla, jotka meidän täytyy muistaa. On tehtävä urakka johonkin päivämäärään mennessä, on mentävä kokoukseen, on muistettava ostaa joululahjat. Teen tänään tämän asian ettei se siirry huomiselle.

 

Suunniteltu ja ennakoitu tulevaisuus vaikuttaa siihen, miten toimimme tänään. Mikäli näköpiirissä on uhkia kuten työttömyys tai sairastuminen, yritämme varautua tulevaan hakeutumalla täydennyskoulutukseen tai hankkimalla vakuutuksen.

 

Jokainen yksilö ennakoi huomaamattaan joka päivä. Mutta entä kun kysymyksessä on ihmisyhteisö, kunta tai maakunta? Jokainen voi kurkistaa tulevaisuuteen miettimällä omia pyrkimyksiään. Mutta miten koota tämä tieto – ennakointitieto – järkevällä tavalla maakunnan kokoiselta alueelta?

 

 

Tieto liikkuu verkostoissa

 

Alueellisen ennakoinnin tavoite on tarjota apua alueiden, kuntien ja paikallisyhteisöjen suunnittelulle. Tulevaisuuden kehityskulkuja koskeva tieto on hajautunut yhteiskunnissa niin laajalle, ettei yksittäinen organisaatio voi sitä kaikkea hankkia. Siksi alueellisessa ennakoinnissa verkostoituminen on välttämätöntä tällaisen tiedon tavoittamiseksi.

 

Alueiden kehitykseen vaikuttavat valtion, kuntien ja yksityisen sektorin toiminta. Nykyinen ohjelmallinen aluepolitiikka tähtää erityisesti alueiden omaehtoisen kehityksen edistämiseen. Tällöin korostuu viranomaisten, elinkeinoelämän sekä koulutukseen ja tutkimukseen liittyvien instituutioiden keskinäinen verkostoituminen.

 

Esimerkki verkostojen voimasta on suomalaisen IT-toimialan synty tai synnyttäminen. Vuonna 2001 ilmestyneessä Suomen tietoyhteiskuntamalli -teoksessa on etsitty niitä tekijöitä, jotka mahdollistivat informaatioteknologian ilmiömäisen nousun 1990-luvulla. Kehityksen taustalla on suomalainen innovaatiojärjestelmä, jonka elementtejä ovat korkeat investoinnit tutkimus- ja kehitystyöhön, ilmainen ja korkeatasoinen yliopistolaitos, dynaaminen teknologian kehitystyön rahoittaja Tekes, riskipääoman sijoittaja Sitra, yksityisten yritysten innovaatiotoiminta ja hakkerit, jotka kehittivät oivalluksiaan verkostoituneina satojen muiden hakkereiden kanssa.

 

Vaikka jotkut yllä mainitut tekijät voidaan osoittaa toisia tärkeämmiksi, suomalaisen innovaatiojärjestelmän tärkein ominaisuus on näiden tekijöiden yhdistelmä, vuorovaikutuksen verkosto.

 

 

Ennakointi tuottaa parempia päätöksiä

 

Tuloksellisen ennakoinnin edellytys on eri alojen asiantuntijoista koostuvan ennakointiverkoston luominen. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaisen henkilöverkoston kokoamista, että sen jäsenet pystyvät jakamaan oman alansa tulevaisuutta koskevaa tietoa muille verkoston jäsenille. Lisäksi tällä tavoin tuotettu tieto on pystyttävä levittämään mahdollisimman laajalle.

 

Ennakointitoiminnassa voidaan tuottaa erilaisia tuotoksia, kuten toimialakohtaisia analyysejä tai kriittisten teknologioiden listoja. Ennakoinnin avulla voidaan priorisoida asioita ja toimenpiteitä sekä pohtia skenaarioita. Toisin sanoen ennakointi on apuväline parempien päätösten tekemiseksi.

 

Ennakoinnin tuloksena syntyy myös vaikeammin hahmotettavia ei-konkreettisia tuotoksia. Ne ovat luonteeltaan tietoa, joka sisältyy ihmisten toimintaan ja tapoihin, joilla lähestytään erilaisia kysymyksiä. Tyypillisiä ei-konkreettisia tuotoksia ovat uusien verkostojen kehittäminen alueella sekä ennakointitulosten ja -menetelmien sisällyttäminen alueen organisaatioiden ja yritysten toimintaan. Esimerkiksi yritykset voivat alkaa kehittää tarkempia suunnitelmia investointejaan varten.

 

Alueellinen ennakointi on konkreettista työtä maakunnan yhteiseksi hyväksi. Ennakoinnissa hyödynnetään asiantuntijaverkostoja, tietopankkeja, ennakointitutkimusmenetelmiä, ennakointiprosessimenetelmiä sekä verkostoitumismenetelmiä. Tieteellisen tutkimustiedon hyödyntäminen on osa ennakointia. Ennakointi ja alueellinen innovaatiotoiminta ovat aina yhteydessä toisiinsa.

 

Ennakointi ei ole pelkkää tulevaisuuteen varautumista. Ennakointi on myös sen pohtimista, millainen on haluamamme tulevaisuus ja miten se voidaan saavuttaa.

 

 

Heikki Rantala toimii erikoistutkijana ja Katja Laitinen tutkijana Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikössä ESR-rahoitteisessa Sataennakointi-projektissa.