Uusiutuva energia

Uusiutuva energia on energiaa, jota nimensä mukaisesti saadaan uusiutuvista energialähteistä. Uudistuvan energian tuotantomuodoissa hyödynnetään jatkuvia luonnollisia prosesseja kuten auringonpaistetta, tuulta, virtaavaa vettä ja ilman ja maan lämpöä – tai käytetään biologisesti syntyviä varantoja, kuten puuta. Uusiutuvia luonnonvaroista esimerkiksi happea tulee ilmakehään lisää kasvien yhteyttäessä, makeaa vettä saadaan sateen kautta ja biomassaa kasvien kasvaessa. Uusiutuvat energianlähteet saavat energiansa auringon säteilystä geotermistä energiaa ja vuorovesivoimaa lukuun ottamatta.

Uudistuvista energiamuodoista biopolttoaineet ovat taas nestemäisiä tai kaasumaisia, ja niitä käytetään liikenteessä. Biopolttoaineita ovat esim. bioetanoli ja biodiesel. Bionesteet ovat muuhun energiakäyttöön kuin liikennettä varten (esim. lämmitykseen) tuotettuja nestemäisiä polttoaineita kuten pyrolyysiöljy. Biopolttoaineet ja bionesteet tuotetaan biomassasta. Biomassalla tarkoitetaan maataloudesta, metsätaloudesta ja niihin liittyviltä tuotannonaloilta sekä kalastuksesta ja vesiviljelystä peräisin olevien biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa sekä teollisuus- ja yhdyskuntajätteiden biohajoavaa osaa (lue jäteliemeä). Uusiutuviin energiantuotantoon kuuluu myös lämpöpumput, joilla kyetään siirtämään lämpöenergiaa kylmemmästä tilasta lämpimämpään. Suomessa on käytössä seuraavanlaisia uusiutuvan energian käytön lähteinä vesivoima, tuulivoima, puun pienkäyttö, metsäteollisuuden jäteliemet, teollisuuden ja energiantuotannon puupolttoaineet, lämpöpumput, kierrätyspolttoaine (bio-osuus), liikenteen biopolttoaineet ja muu bioenergia.

Uusiutuvista luonnonvaroista voi kuitenkin tulla uusiutumattomia, jos niiden varastoja kulutetaan nopeammin kuin ne uusiutuvat. Tämä määritelmä on aiheuttanut toisinaan myös kädenvääntöä; Jos sinänsä uusiutuvaa energialähdettä hyödynnetään nopeammin kuin se uusiutuu, käyttö ei enää kuulu uusiutuvan energiamuotojen piiriin. Patrick Crillin, Ken Hargreavesin ja Atte Korholan mukaan tyypillinen esimerkki tällaisesta ongelmasta on turpeenpoltto: turve periaatteessa uusiutuu soissa, mutta turvekerros vaatii syntyäkseen jopa tuhansia vuosia. Tilastokeskuksen mukaan turve luetaankin hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Muita esimerkkejä ovat fossiiliset polttoaineet kuten hiili, öljy ja maakaasu sekä monet mineraalit, koska ne ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, koska mikään mekanismi ei lyhyellä aikavälillä tuota niitä lisää.

Uuteen energiajärjestelmään tulisi siirtyä mahdollisimman nopeasti, jotta hiilidioksidipäästöt saataisiin kuriin ja seurauksena syntyvä ilmaston kasvihuoneilmiön aiheuttama yleinen lämpötilan nousu pysäytettyä. Uusiutuva energia onkin avaintekijä tulevaisuuden energiaratkaisuissa ja sen avulla voidaan ehkäistä energiantuotannon ympäristöriskejä sekä sosiaalisia ja poliittisia riskejä. Suomen energia- ja ilmastostrategian tavoitteena on kasvattaa uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön osuutta energian kulutuksesta.

Primäärienergia liittyy energiantuotanto-prosessiin siten, että sillä tarkoittaa energialähteiden sisältämää energiaa niiden neitseellisessä muodossa. Energian- ja sähköntuotanto on luonteeltaan muunnosprosessi, jossa primäärienergiaa muunnetaan käyttökelpoiseksi sekundäärisenergiaksi esimerkiksi sähköksi ja kaukolämmöksi. Koska energian muuntaminen muodosta toiseen aiheuttaa aina hävikkiä, on kulutetun primäärienergian määrä aina suurempi kuin saadun sekundäärisenergian määrä. Seuraavaksi luodaan katsaus Suomen ja Satakunnan uusiutuvien sekundääri energiamuoto-jen osuuksiin sähköntuotannossa.

 

Lähde: Energiateollisuus

Satakunnan vesivoiman tuotanto on ajanjaksolla 2007–2015 vaihdellut paljon tuotantomäärien ja koko maakunnan sähköntuotanto-osuuksien osalta. Suurimmat tuotantomäärät ja osuudet sijoittuvat sijoittuvat vuosiin 2008 ja 2012. Satakunnassa tuotetun tuulivoiman tuotantomäärät ja osuudet koko maakunnan sähköntuotannosta lähtivät selvään nousuun vuodesta 2011 lähtien.

Taulukko 1. Satakunnassa sijaitseva sähköntuotanto jolle on haettu uusiutuvaan energiaan perustuvaa tuotantotukea (pl. oma käyttö, MWh).

 

2011

2012

2013

2014

2015

Metsähakevoimalaitos, ei-kaasutinpreemio

111514,76

695813,84

635418,03

599336,94

514072,89

Biokaasuvoimalaitos, lämpöpreemio

.

.

.

.

4399,36

Tuulivoimalaitos

4888,5

8400,8

28557,15

137116,57

316737,25

Yhteensä

116403,26

704214,64

663975,18

736453,51

835209,50

Lähde: Energiaviraston sähköntuottajien syöttötariffirekisteri Satu

Satakunnan maakunnassa on ajanjaksolla 2011–2015 uusiutuvaa energiaa sähköntuotannossa käyttäviä metsähakevoimalaitoksia, biokaasuvoimalaitoksia ja tuulivoimalaitoksia, jotka hakivat tuotantotukea energiavirastolta kyseisenä ajanjaksona. Näiden sähköntuotantolaitosten yhteenlaskettu sähköntuotanto (pl. oma käyttö) on kuusinkertaistunut vuoteen 2015 mennessä tilaston lähtövuoden tasosta. Näistä voimalaitostyypeistä metsähakevoimalaitosten tukea haettu sähköntuotanto on 3,6 kertaistunut ja tuulivoimalaitosten 63,8 kertaistunut lähtötasosta.

Taulukko 2. Satakunnassa sijaitseva sähköntuotanto, jolle on myönnetty uusiutuvaan energiaan perustuvaa tuotantotukea (pl. oma käyttö, MWh).

 

2011

2012

2013

2014

2015

Metsähakevoimalaitos, ei-kaasutinpreemio

21214,96

114466,22

103975,65

100581,09

70777,01

Biokaasuvoimalaitos, lämpöpreemio

.

.

.

.

4399,36

Tuulivoimalaitos

4 888,50

8 400,80

28557,15

137116,57

316737,25

Yhteensä

26103,46

122867,02

132532,80

237697,66

391913,62

Lähde: Energiaviraston sähköntuottajien syöttötariffirekisteri Satu

Energiaviraston tilaston mukaan tukeen oikeutti aluksi pieni osa haetusta sähköntuotannosta, mutta tukeen oikeuttava tuotanto on kuitenkin kasvanut vuosien mittaan. Vuonna 2011 tukeen oikeutti haetusta yhteenlasketusta sähköntuotannosta vain 22,4 ja vuonna 2015 jo 46,7 % tuotannosta. Lämpöpreemioon perustava biokaasuvoimalaitostuotanto ja tuulivoimalaitostuotanto ovat saaneet koko haetulle tuotannolleen tuotantotuen.

Lähteet:

Patrick Crill, Ken Hargreaves, Atte Korhola: Turpeen asema Suomen kasvihuonekaasutaseissa. Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 20/2000. Kauppa- ja teollisuusministeriö, 2000.

Suomi on bioenergian suurvalta, Tilastokeskus

 

Teksti ja kuvat on tuotettu osana Satakuntaliiton rahoittamaa EAKR-hanketta Teollisuuden uudistumis- ja kilpailukyky - Uudet liiketoimintamallit verkostossa (TEUVO).

Kirjoittaja: Samuli Aho Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksiköstä.

 

Sivu päivitetty 12.09.2017